Heinäkuu lähenee täällä loppuaan, ja lämpötilat vain nousevat. Kuumuuden mukana kaupunki on alkanut hiljentyä, samoin kuin SAT-7 toimisto työntekijöiden lähtiessä viettämään kesälomiaan viileäpiin paikkoihin. Rene vielä sinnikkäästi polkee aamuisin töihin, eikä ole jäänyt auton alle kuin kahdesti… Verijälkiä jaloissa, olkapää tohjona, mutta edelleen onnellisesti elossa.
Myös naistyö on turvatalokäyntien osalta ollut tauolla kuluneen parin viikon ajan lähinnä omien lastemme vuoksi. Etenkin Regia on tarvinnut aikaa ja huomiota, samoin kuin muut kolme. Olemme yrittäneet tehdä lasten kanssa mukavia asioita, ja sinnitellä kuumuudessa sulamatta.
Käytännön työn ollessa pienellä tauolla olen kuitenkin saanut tutustua ihmiskaupan vastaiseen työhön “teorian” tasolla. Olen käyttänyt muutamia päiviä haastatellen työssä monia vuosia mukana olleita naisia ja tutkimalla ihmiskaupan olemusta syvemmin erilaisten raporttien, kirjallisuuden ja videoiden avulla. Vaikka oletin jo tietäväni asioista paljon, oli aika masentavaa huomata kuinka paljon syvempään pimeyteen sitä on vielä mahdollista törmätä. Täällä turvatalossa parhaillaan olevat tytöt ja talosta jo lähteneet ovat kokeneet asioita, joita on vaikea uskoa todeksi. Asioiden sisälle sukeltaminen auttaa ymmärtämään myös sitä, miksi monille on niin paljon helpompaa yrittää unohtaa, tai miksi niin monen psyyke vain päättää unohtaa.
Alla kirjavinkki asiasta enemmän kiinnostuneille. Kyseinen kirja käsittelee ihmiskauppaa yleisesti, sen kaikissa eri muodoissa.
