«

Sep 23

Print this Post

Pakolainen – ystävä vai vihollinen?

päätösjuhlaBLUR

Isniino. Abyan. Jawaahir. Nafiso. Minä sortseissani, naiset pitkissä mekoissaan. Minä hiukset vapaina, naiset tiukasti hunnutettuina. Minä avoimesti kristittynä, naiset avoimesti muslimeina.

Nämä naiset astuivat ensimmäisen kerran päiväkeskukseemme maaliskuussaEi, he eivät ole seksiperäisen ihmiskaupan uhreja. Mutta heidät on raiskattu, heidät on häpäisty. He ovat lähteneet kotimaastaan, jonne eivät enää ikinä voi palata. Heidät on salakuljetettu ihmiskauppiaiden toimesta yli rajojen. He ovat kulkeneet veneissä, kuorma-autoissa. Heitä on peloteltu, heitä on kaltoinkohdeltu. Heidän lapsiaan on tapettu. He ovat maksaneet ison summan rahaa uudesta elämästään, joka ei ole tarjonnut heille mitään muuta kuin kurjuutta.

Nämä naiset asuivat Kyproksen pakolaisleirillä, jonka hallitus päätti alkuvuodesta 2015 sulkea. Naiset, osalla lapsia, heitettiin kadulle. Käteen annettiin 500 e. Sillä olisi selvittävä. Ilman asuntoa, ruokaa, työtä.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan konfliktien ja vainon vuoksi paenneita ihmisiä oli maailmassa vuonna 2013 yli 51 miljoonaa. Määrä on suurin sitten toisen maailmansodan. DMC (Internal Displacement Monitoring Centre) puolestaan raportoi, että maailmassa on tällä hetkellä 38 miljoonaa pakolaista, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa kotimaissaan ja pakenemaan sotia ja väkivaltaa. Yksin viime vuonna kodeistaan pakeni 11 miljoonaa ihmistä. Se tarkoittaa noin 30 000 pakolaista päivässä.

Helsingin Sanomien mukaan tänä vuonna jo lähes 40 000 luvatonta siirtolaista on saapunut Välimeren yli Eurooppaan. Niin, mediassa heitä kutsutaan usein laittomiksi siirtolaisiksi, vaikka tosiasiassa he ovat pakolaisia. Kyproksella heitä ei kutsuta edes laittomiksi siirtolaisiksi. Heitä kutsutaan pohjasakaksi. Kyproksella heitä ei ole olemassa, heidän ohitseen ja ylitseen kävellään.

Heitä syytetään laiskoiksi jos he eivät tee työtä, ja jos he tekevät työtä, heitä syytetään  työpaikan viemisestä Kyproslaisilta. Toisaalta he eivät edes voi tehdä työtä sillä monilla heistä on lapsia, joille ei löydy paikkaa vanhempien työpäivien ajaksi. Ja ne onnekkaat, jotka kenties onnistuvat löytämään töitä, tulevat usein hyväksikäytetyiksi tavalla tai toisella.

Mistä se johtuu, että me maailman hyväosaisiin kuuluvat niin kovasti pelkäämme toisia ihmisiä? Miksi me pelkäämme niin kovasti ihmisiä, jotka ovat pahimmassa tapauksessa vuosikausia asuneet teltoissa joissa on vain yksi patja, moskiittoverkko, alumiiniset astiat, vettä ja hieman syötävää?

EU: jäsenvaltioiden on otettava turvapaikanhakija vastaan, jos tämän todetaan olevan esimerkiksi vainon tai uskonnon vuoksi suojelun tarpeessa. Kuitenkin Suomessakaan monet kunnat eivät halua sijoittaa pakolaisia.

Me halusimme päiväkeskuksessa toimia toisin. Vaikka IsniinoAbyan, Jawaahir ja Nafiso eivät ole seksiperäisen ihmiskaupan uhreja, ovat he silti kipeästi avun tarpeessa. He myös lukeutuvat siihen YK:n pakolaisjärjestön määrittämään riskiryhmään, jotka ovat haavoittuvan asemansa ja sukupuolensa perusteella vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Ennen kaikkea me halusimme kuitenkin toimia, koska lukuisista eroista huolimatta meitä kuitenkin yhdistää eräs tärkeä asia. Ihmisyys.

 

Pia Rendic

Permanent link to this article: http://www.lahetystyo.com/2015/09/23/pakolainen-ystava-vai-vihollinen/

Jätä kommentti!